perjantai 13. huhtikuuta 2007

Vannomatta paras

Pitäiskö tosiaan joskus lukea ohjeet ja vieläpä neuloa kuten niissä neuvotaan? Mulla on näköjään tapana soveltaa ihan kaikkea ja sitten tulee näitä sinnepäin-juttuja.
 

Ei tämä ihan mörvelöluokkaan mene, mutta harmittaa kun ei mahdu tytön päähän vaikka paljon joustaakin. Piti uutta kevätpipoa tehdä uuden keväthaalarin kaveriksi ja vieläpä kehnosti neulottavaksi kiroaamastani Bambusta. Langan värit on niin herkulliset, että lankesin taas. Ja itseäni huiputtaakseni (?) kannoin kerät yksitellen kaupasta kotiin.
En siis tykkää palmikoista. Ja kas kummaa. Valepalmikkoahan siinä tulee, rinsessapipon ohjeella. Ja oikein mallitilkunkin väsäsin. Laskinkohan väärin, mutta liian pieni kittana siis tulossa. Mutta kun on jo puolessa välissä, minähän en pura. Jos vaikka syntyis läheisille tyttövauvoja niin lahjon tällä. Tai parempi ois jos itte tekis... (vauvan siis.*potee hirmuista kuumetta*)
Ennustus: Tämän katastrofin kruunaa se että vaikka nyt siltä vahvasti vaikuttaa, langat ei riitäkkään toiseen, isompaan pipoon. Ja sitten taas kirotaan, puretaan tai haetaan taas kaupasta lisää lankaa.
 
 
Mutta tämä lohduttaa ja paljon. Eilen shopattiin pojan kanssa hänelle kevätvaatetta Ideaparkissa ja poikkesin samalla Eurokankaassa. Mukaan tarttui tämä ihanuus. Unelman kevyttä ja pehmeää. Niin ihanaa että pelkkä ajatus tästä saa semmoisen hykerryttävän olon. Aiemmin keväällä ostelin itselleni kolme tunikaa (valmista siis, kerrankin mun vartalolle sopiva muotivillitys) ja kaikki tosi retrokuosia. Nämä tämmöiset kuosit on suorastaan villiinnyttäneet meikäläisen. Nyt pitäis vaan päättää mitä tästä tekis/etsiä kaavat. Jotain ihanan kevyttä ja kesäistä tyttärelle tietty. Nam nam - nam nam nam...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti