keskiviikko 22. elokuuta 2007

Elokuun tunnelmia

Mahtaakohan täällä enää ketään poiketa? Viime päivityksestä aikalailla aikaa, mutta suinkaan tätä blogia ei ole unohdettu. Kesken kevään taimihässäkän iski alkuraskauden pahoinvointi väsymyksineen ja arvatenkin pihatouhut ovat menneet taas "hieman vasemmalla kädellä". Eli kovin on piha-asukit olleet Silmukatin pihalla oman onnensa nojassa, onneksi sentään vettä on tullut taivaalta niin eivät ole pystyyn kuivuneet.
Jotain siellä kumminkin on kasvaa. Ja ihan kohtuullisesti siihen nähden että ostopistokkaita ja paria orvokkia lukuunottamatta kaikki kesäkukat on itsekasvatettuja.
Tässä pari noin viikko sitten kameralle tallennettua näkymää.
Keijunmekkoja siellä, keijunmekkoja täällä, joka puolella... Tässä rapulla isossa ruukussa obeliskiin kietoutuneena.
Eteläseinustalla olkkarin ikkunan alla eli "paraatipaikalla" liljoja taustallaan Jackmannii-kärhö.
Liljojen ja kärhön kaverina Nina Weibull-ryhmäruusuja.
Lasiverannan seinustalla eteläauringon lämmössä parimetrisiksi hujahtaneet kirsikkatomaattini. NAM! Huomatkaa hienot isännän askartelemat istutuslaatikot! Mainitsen ne täällä vaikka nimenomaan kielsi :)
Rapunpielessä rehottaa pensaskrassi. Tänä vuonna kokeilin kirkkaanpunaista, mutta lieneekö paahteinen paikka kun kukan väri on jotenkin haalistunut. Taustalla kiipeilee kelloköynnös, mutta kuvassa ei taida se näkyä.
Pation kulmilla ruukuissa pelargonioita, basilikaa, hajuhernettä ja lobeliaa.
Patiolla myös kermanväristä krassia. Jotenkin väri tällä kertaa jotenkin vihertävä, aiempina vuosina väri on ollut kaunis vaalea kerma.
Hajuherneet vasta nyt kukassa ja tuoksu on ihana! Mun tulee aina näistä mieleen tuoksuvat kuulakärkikynät, joita minulla oli pikkutyttönä.
Neilikkaruusu Pink Grootendorstit pelästyttivät keväällä kun löysin vain pari versoa. Leikkasin hätäpäissäni ihan alas ja kyllähän se hienosti sieltä nousi. Olisi varmaan herännyt ilman leikkelyäkin.
Näkymä äskeisten ruusujen yläpuolelta, hevoskastanja.
Omenatarhassa näkymä on lohduton. Kuten muillakin tällä seudulla, omenat varisevat ennen kypsymistään.
Syötävää kuitenkin riittää reilusti tänäkin vuonna, jos pihlajanmarjakoin mellastamisesta ei välitä. Useimmat omenat ovat ainakin osittain syötävissä.
Kasvi/yrttimaalla rikkaruohot rehottaa.
On siellä jotain syötävääkin, salaattia, hernettä, yrttejä, kesäkurpitsaa...
... joita odotetaan kieli pitkällä. Nämä pienet olisivat niin nameja, mutta en millään raaski niitä vielä syödä.
Monivuotiset yrtit viihtyvät yksivuotisia paremmin. Salvia, timjami, mäkimeirami, minttu, lipstikka, ruohosipuli...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti