tiistai 27. helmikuuta 2007

Kiitos ja haaste

Edelliseen postaukseen kommentoineille: Kiitos kehuista. Olen kovasti tyytyväinen laukkuun itsekin.
Juttuhan oli kirjoitettu pilke silmäkulmassa, en minä sitä ukkoressua niin kovasti hyökyttänyt :). Mutta pyykinpesun minä hoidan meillä edelleen ja olenkin kehittänyt siitä melkein taiteenlajin.
Upa haastoi kertomaan 6 outoa asiaa itsestäni. Nämä nyt tuli ekaksi mieleeni
  1. Tykkään kovasti kalaruoista, mutta en pysty syömään kalaa jos tiedän mistä se on pyydetty. Eli kun ostan kalan torilta, kaikki menee. Mutta kun tuttava tuo suoraan järveltä saalista meillekin, en pysty syömään sitä. Myös kevyttuotteita ja varsinkin kevytlevitteitä en syö kovin mielelläni. Meillä syödään hyvin, voita ja kuohukermaa ja muutenkin mahd. käsittelemätöntä ja lisäaineetonta lähi/luomuruokaa.
  2. Haluan saunoa joka toinen päivä, hartaasti ja pitkään. Ja mielellään yksin, koska silloin saan olla omissa ajatuksissani. Saunanlauteilla saan myös usein parhaat ideat, etenkin työjuttuihin. (Saiskohan saunomiskuluista verovähennyksiä…?)
  3. Olen tosi laiska. Ahkerasti ja sujuvasti kyllä komentelen toisia, mutta itse en millään viitsisi tehdä yhtään mitään vaikka suunnitelmia ja ideoita on toisille jakaa. (Syömistä ja nukkumista ei lasketa tähän.) Ja kun muut äimistelevät mitä kaikkea olen tehnyt tai saanut aikaiseksi – niin ihmettelen minäkin!
  4. Minulla on tosi hyvät unenlahjat. Nukkuminen on parasta mitä tiedän. Ja joskus tosi harvoin kun kärsin lievästä unettomuudesta, syynä on tosiaan jokin tosi vakava asia joka vaatii välittömiä toimenpiteitä.
  5. Olen molempien lasteni syntymän jälkeen ollut 10 kiloa laihempi kuin ennen raskautta ja se onkin ainut konsti jolla painoni on koskaan laskenut. Nyt on taas kilot kertyneet ja hirmuinen vauvakuume päällä… No, tämä selittynee raskausajan diabeteksellä ja superterveellisellä ruokavaliolla.
  6. Saan kylmiä väreitä märästä puusta. Eli mattojen pesu juuriharjalla on aika vaikeaa kun en saata koskea märkään harjaan. Onneksi on keksitty hanskat ja muoviharjat.
Tämä on tainnut olla jo niin monella etten taida haastaa ketään. Mutta nappaan mukaasi jos haluat ja jätä puumerkki.

lauantai 24. helmikuuta 2007

Villapaidan tarina

"Olipa kerran kaunis villapaita. Villapaidan nimi oli vissiin Jackpot, sellainen nimi sillä luki niskassa. Monta talvea isosta tavaratalosta isolla rahalla hankittu villapaita lämmitti emäntäänsä ja hänen mieltänsä. Kerran villapaita oli unohtunut pitkäksi aikaa pyykkikorin pohjalle odottamaan villaisia ystäviä yhteiseen kylpyyn. Ja tuli päivä kun emännän oli mentävä päiväksi pariksi sairaalaan. Olipa emännällä innokas isäntä, joka näki tilaisuutensa tulleen ja ajatteli iloisesti yllättää emännän pesaisemalla pyykit sillä aikaa kun tämä oli lasta saamassa...
ja niinhän siinä kävi että M-koon villapaidasta tuli XXXXS-kokoinen. Kun asia näki päivänvalon, oli lähellä ettei emäntä hormoonimyrskyissään pistänyt isäntäänsä ulkoruokintaan. Mutta kun oli taas uusi nälkäinen suu ruokittavana niin emäntä mietti hiljaa mielessään että kyllä isännälle ja ehkäpä myös villapaidalle vielä jotain käyttöä olisi..."
Ja niin uuden, kuuman pesun sekä pitkällisen tuumailun jälkeen syntyi tämä:
Vanhasta uutta: neuloskassiEnnen: villapaita
Muuta: Kassiosa paidan vartalo-osasta, kahvat hihoista. Kassin koko on noin A4. Villapaita tuli tosi tarkkaan käytettyä hyödyksi, vain kaulusresori ja pienet palat kainaloista jäivät yli. Kahvat rullasin suorakaiteenmallisista paloista ja ompelin käsin kiinni pötköksi. Vuoriksi muuntautui vaatekomeroepisodissa hävitystuomion saanut, joskus kymmenisen vuotta sitten itseommeltu pellavainen paitapusero. Ja kun sopivaa vanerinpalaa pohjalle ei sattunut heti löytymään, Ukkokulta sahasi sopivan pätkän jämäparketista. Hieman se on paksu, mutta sopivan painava ja antaa ryhtiä muuten aavistuksen lössölle kassille. Sisäpuolella parin sentin pala tarranauhaa toimittaa napin virkaa.
Ompelin vielä merkkilapunkin sisäpuolelle muistoksi "entisestä elämästä".
Kahvojen päihin jäi hihan resoriosa. Kahvat olen käsin ommellut nurjalta kiinni kassiin noin tsiljoonalla pistolla. Ennen vuorin kiinnittämistä siis, kiinnityspistot jää vuorin alle piiloon.
Ja tosiaan jäi omat synttärit tyttären juhlien varjoon, kun en muistanut edellisessä postauksessa esitellä Ukkokullalta saamaani lahjaa.
Niin monta ihanaa sukkaa ja eri kavennusta ja kantapäätä. Montaa on kokeiltava, mutta ihan ekaksi täältä on pakko kokeilla Vikkelit! Voi kun ehtisi/viitsisi joskus isoon cityyn lankakaupoille ja löytäisin niihin jonkun ihanan langan. Ja kun saisin joskus tuon teddytakin valmiiksi, puikoilla menossa nyt hihat.
Edit: toiset tsiljoona kirjoitusvirhettä korjaamassa..

maanantai 19. helmikuuta 2007

Yhteä juhlaa

Viikonloppu menikin juhliessa ja sitä edeltävät päivät juhlien valmisteluihin. Kolme vuotta sitten oma syntymäpäiväni muuttui *hikihatussa leivontaa ja siivousta*-päiväksi. Seuraavana päivänä kun syntyi tyttäremme...
Torstai-iltana leivottiin kakkupohjia. Ullan mangokakun pohjataikina oli apukokkini mielestä näin hyvää:
 

Lauantaina olikin sitten vilskettä ja hulinaa, tupa täynnä 1-3 vuotiaita juhlavieraita perheineen. Päivänsankarille nousi kuume kesken juhlinnan ja piti ottaa pienet torkutkin äidin sylissä. Sitten lääke helpotti oloa ja taas mentiin...

Löysin viikko sitten eräästä keittiön laatikosta valkoisen Samoksen jämän (mitähän sillä olen mahtanut keittiössä tehdä? ) ja sai siitä inspiraation tähän kassiin. Eihän se yksi vaajaa kerä tietenkään riittänyt, piti ostaa lisää ja nyt on taas vajaa kerä samaa lankaa odottamassa uutta inspistä :). Koristekukat olen ostanut valmiina joskus vuosia sitten ja ne ovat koristaneet ensin omaa itseompelemaani farkkukassia.
Tytär sai tämän virkatun kassin syntymäpäivälahjakseen, valmistui edellisenä yönä.

 
Virkattu kassiMalli: oma
Lanka: Reilun kerän verran Novitan Samosta
Koukku: 3,5
Muuta: Vuori ois ehkä kannattanut topata tms. että olis hieman jämäkämpi
Vuoriksi nappasin lähimmän kankaanpalan, joku sisustuskankaan mallipalanen duunihommista, tässä lähikuva sisältä
 

Kassin pingotukseen oli jokakodin klassikko Puutarhan Pikkujättiläinen just sopiva. Kirja muovipussiin ja kostean laukun sisään...
 
 
Ja eilen valmistui uusi yritys teddykaulurista.
 
 
Kauluri nro 2Malli: Drops Design, Garnstudio, hieman muunneltuna
Lanka: kerän verran Novitan Teddyä
Puikot: 4 bambusukkapuikot ja bambupyöröt
Muuta: 65 silmukkaa

Saas nähdä kuinka kauan tämä pysyy kuosissaan. Silmukoita on nyt vähemmän ja puikotkin oli ohkaisemmat.
Mutta nytpäs on talviloma ja inspis ompeluun. Tytön kummitäti oli ommellut lahjaksi niin siistin alusasusetin, että kyllä munkin nyt täytyy jotain surauttaa...

lauantai 17. helmikuuta 2007

Ullan lankakerä

Ulla on taas pyöräyttänyt herkullisen kakun, tällä kertaa ihanasta aiheesta.
Tuo maistuis meille neuleblogilaisillekin, käykääpä kurkkaamassa: http://www.fantasia.vuodatus.net/blog/442087

keskiviikko 14. helmikuuta 2007

Ystävälle

Iloista Ystävänpäivää!

Oli tarkoitus postata päivään liittyen uudesta pienestä neuleystävästäni ja hänen tekeleistään, mutta kortinlukija sanoi sopimuksen irti. (Aaarrggghhh, jo kolmas hajalla vuoden sisällä. Vaikka olenkin duunini puolesta niiden "hevijuuseri", pitäis niiden nyt ainakin vuodenpäivät kestää...Kaikki vekottimet tuntuu olevan kertakäyttöisiä.) No pikkuneulojan esittelen myöhemmin. Saadakseni kuitenkin kuvallisen postauksen, pengoin kuva-arkistojani. Tässä tunnelmaa vuodelta 2002 Kotkan asuntomessuilta (valitetettavasti ei muistissa tarkempia faktoja). On näköjään ollut Novitalla tuommoistakin valikoimissa, kuka vielä muistaa neuloneensa?

 
Samalta vuodelta löysin myös näin raukean kuvan. Voi kun ehtisi itsekin päikkäreille tuon viltin alle lämmin kissa kainalossa.
 
 
Edit: Unohtui vielä yksi valivali. : ) Tuo edellisen postauksen Teddykauluri venahti parin käytön jälkeen siten että muistuttaa lähinnä minihametta. Ottaa niin päähän etten viitti edes purkaa, mutta ostin uuden kerän, tällä kertaa sinistä ja ajattelin kokeilla vielä vähentää silmukoita uuteen versioon... Vai pitäiskö luovuttaa ja vaihtaa lanka? Toisaalta ei harmita koska nyt on toivoa että työnalla oleva teddytakki sittenkin mahtuu mulle kunhan venyttelen sitä tarpeeksi! :)

maanantai 12. helmikuuta 2007

Versoja

Kovin on keväisen vihertävää! Pikkusisko sai taas kunnian toimia mallina isoveljen kaulurille.
 
 
KauluriMalli: Drops Design, Garnstudio, hieman muunneltuna
Lanka: kerän verran Novitan Teddyä
Puikot: 5 bambupyöröt
Muuta: 75 silmukkaa (olis rittänyt 70, hieman väljä). Malli jäi vajaaksi, neuloin pituutta sen mukaan mihin lankaa yhdestä kerästä riitti. Tuli kuitenkin ihan tarpeeksi pitkä.
 
Sain päähäni tehdä pojallekin tuon kaulurin ja kun perjantain piipahdettiin Vapaa Valinnassa kehotin poikaa itse valitsemaan langan. Ja poika yllätti valitsemalla noinkin kevyen ja ihanan sävyn vaikka mustaakin oli tarjolla! Yleensä kaikki pitää olla mustaa, harmaata tai tummansinistä, kaikki muut on 10-vuotiaan mielestä tyttövärejä.
 
Ja nämä pyörähtivät eilen koneessa, niistä tuli aivan ihanat. Ja kuinka ollakaan, ihan sattumalta ne venyivät omille käsilleni sopiviksi. : ) Kyllä kelpaa nämä käsissä kylänraitilla huristella. Hankittiin lauantaina tyttärelle ennakkosynttärilahjaksi tuliterä punainen"ketkupolkka" ja nyt on ollut mitä parhain kelkkailukeli. Pyöräteitäkään ei ole hiekoitettu joten eikun menoksi!
 
 
HahtuvalapasetMalli: oma
Lanka: Luonnonvalkoinen ja liukuvärjätty hahtuva
Puikot: 4 bambut (?)
Muuta: Silmukoita 36. Neulottu kahdella säikeellä, konepesu 40 asteessa.
Ja vielä iloisia uutisia multaosastolta. Viimeviikolla näitä vastaheränneitä alkoi kurkistella kylppärin lämmössä. Tänä aamuna nostin pienokaiset olkkarin eteläikkunalle ja nyt odotellaan josko tänään helmikuun aurinko jaksaisi nousta hellimään pienokaisia.
 

Tällä viikolla voikin olla hiljaista neulerintamlla. Tulevana viikonloppuna juhlitaan oikein urakalla tyttären 3-vuotissynttäreitä, joten äidillä riittää kiireitä siivoten ja leipoen. Mutta seuraava viikko onkin talvilomaa ja silloin aion neuloa ja potkukelkkailla vuoronperään!

maanantai 5. helmikuuta 2007

Hahtuvaista välipalaa

 
Teddytakki on niin puuduttavaa neuloa, että piti saada vähän välipalaa. Pari viikkoa sitten muuteltiin perheen nukkumisjärjestelyjä ja kuopus muutti isoveljensä kanssa samaan, isompaan makuuhuoneeseen. Huonekaluja siirreltäessä Ukkokulta löysi erään lipaston kätköistä "jotain emännän pussukoita". Haa, sieltä kaivoin esiin mm. parin vuoden takaisia vaippahahtuvan jämiä, useamman vuoden takaisia villapaidan tekeleitä sun muuta jollaisia en ollenkaan muistanut omistavani. Puikoille pomppasikin oitis Kädentaitomessuilta ostettua sinivihreää hahtuvaa yhdessä luonnonvalkoisen kanssa ja parissa tunnissa sain aikaiseksi nämä tumput. Ihan summassa loin silmukat ja näiden huovuttamattomien koko on nyt mulle reilu, saa nähdä kenelle valmiit on sopivat...
 
 
Nyt odottelen kaveriksi oikeanlaista pyykkiä ja koneeseen. En pahemmin ole konehuovutusta kokeillut, joten aika jännät paikat... Pesulle pääsyä odottavat myös nämä samasta sinivihreästä neulotut Eusun Hyvän mielen tossut, joita tulikin tikuteltua useammat jotta sain raidoituksen pysymään edes jotenkuten saman sävyisenä.
 
 
Viikonloppuna ihailin keväistä auringonpaistetta viltin alla räkätautia potien. Kevään tulon huomaa meillä myös näistä pussukoista, joita alkaa meille salaperäisesti pikkuhiljaa ilmestyä. Samaan aikaan Ukkoväki alkaa sarkastisesti huomautella että "ai nyt se taas alkaa". Ne isommat pussukat eli kylvömullat hamstrasin jo pari viikkoa sitten koska tällä kylällä se oikeanmerkkinen loppuu aina kesken siitä ainoasta kaupasta joka sitä täällä myy. Sunnuntaina 28.1. pääsin tositoimiin: Keijunmekot ovat jo mullassa. Tosin siemenet ovat omia ja toissa syksyisiä joten nyt jännätään itävätkö vai pitääkö tilata pikana uudet siemenet. (Viime keväänä keijunmekot itivät niin hyvin että jakelin viidakostani taimia naapuriinkin kun en niitä raaski ikinä poiskaan heittää.)
 
 
Palatakseni nurkkien siivoukseen, makkarijärkkäily johti asiasta toiseen ja tässä tapauksessa vaatekaappien "uusjakoon". Minulla kävi huonoin tuuri, mutta vajaan viikon uutteran pensselin ja vasaran heilutuksen tuloksena tuuri kääntyikin parhaaksi. Tästä perunakellarin näköisestä vinttikomerosta siis olen sisustamassa itselleni vintage-henkistä vaatekomeroa.
 
 
Kuvan hyllyjä vastapäätä on vaatetanko ja pari alahyllyä. Kuva on otettu ovelta, oviaukko on huimat 40 cm leveä ja sisään mahtuu sivuttain vatsan sisään vetämällä... Vetelin vitivalkoiseksi kaiken mihin maali tarttui ja vähän muuallekin. Ukkokulta avuliaasti sahasi pari hyllyä lisää ja ihan itte naputtelin ne paikoilleen. (Käytin jopa vatupassia, joka ei kuitenkaan tässä tapauksessa tarkoita että hyllyt olisivat suorassa...) En koskaan ole ollut hyllypaperien käyttäjä, mutta tänne sellaista on pakko saada. Mistähän sellaista vintage-tyylistä mahtaisi löytyä, onko vinkkejä...?