torstai 29. marraskuuta 2007

Tuunattu menopeli

Nelisen vuotta vanhoihin, tyttärelle aikanaan hankittuihin Teutonia-juoksurattaisiin ilmestyi mustaa pilkkua vaaleaan, yksiväriseen sisävuoraukseen. (Kuvassa pilkut näkyvät tuossa vaalean kolmion muotoisen osan keskellä). Pesuista huolimatta pilkut pysyivät tiukasti kiinni. Pitkään harkitsin, voiko vauvaa ylipäätään nukuttaa tälläisen kuomun sisällä, jos pilkut ovatkin hometta. Mutta toisaalta uusien vaunujen hankinta pelkästään näiden pilkkujen takia tuntui liioittelulta.
Ikeasta löysin menopelin väreihin sopivaa pellavapuuvillaa. Verhoilin kuomun sisäpuolen kankaalla päälleommellen entiseen verhoiluun käsin pienen pienillä pistoilla.
(Kuvassa vaunun ulkopuolen verhoilu näyttää tummansiniseltä, oikeasti se on musta/harmaa.)
Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen!
Pari bloggausta aiempana esittelin Maarun etanapipan ohjeella neulottua oranssia pipaa. Vuoritusvaiheessa sain tähänkin malliin tuunausidean ja nyt pipa istuu vieläkin paremmin leikki-ikäisen korville. Pikkuisen pilkistää kirkuvan oranssi trikoovuori tuolta korvan takaa, ompelin sen niin lähelle reunaa, ettei tyttö pääse valittamaan kutittavasta hahtuvareunasta.

maanantai 26. marraskuuta 2007

Hurahdus pöllömaniaan

Lauantaina tein täyden työpäivän shoppaamalla joululahjoja. Taisin saada ostoshelvetissä muutaman pitkän katseen valtavan vatsani ja täpötäyden ostoskärryni kanssa.
Hankitalistalla oli myös ompelu- ja askartelutarvikkeita sekä vauvalle pikkuruinen autoiluhaalari. Kaapit ovat jo täynnä kierrätysvaatetta odottamassa vauvaa. Koska ne ovat uudenveroisia ja mieleisiä, aikeissa ei ollut  hankkia juuri mitään uutta. Näitä kuitenkin on muutaman kerran tullut kaupassa hiplattua ja en nyt enää voinut vastustaa... Kuvan värimaailma kertoo aika hyvin tämän hetkiset lempparivärit.


Loput lahjat tilaan netistä ja sitten jouluhässäkkä saa luvan olla pulkassa.
Keskityn nyt vain hoitamaan pakolliset työkuviot ja aloitan pesimisen.
Mielellään kutimien kera.

keskiviikko 21. marraskuuta 2007

Haaveella on eräpäivä

Puolitoistavuotta hermolepoa remontoinnista on ohi. Vajaan kolmen viikon kuluttua taas pakataan, siirretään, suojataan ja lopuksi siivotaan sotkut. Unelman toteutumisella on nyt päivämäärä.


Tästä on haaveiltu yli seitsemän vuotta - siitä asti kun taloon muutettiin. Toissakesäisen remontin "keskenjäänyt osuus" on ollut ruma reikä olohuoneen lattiassa, nurkassa, muurin kupeessa. Parin kuukauden kuluttua, kuivatuksen jälkeen siinä on jotain isoa vaaleaa, lämmintä ja pyöreää. Kruunukseen se saa jotain vanhaa ja kierrätettyä uuden höysteeksi.
Toisestakin haaveesta tulee pian totta, sen laskennalliseen eräpäivään viitisen viikkoa. Jännäksi menee, kumpi ehtii ensin...
- - - - - - - - - -

Muutama sana arpajaisiin osallistuneiden kommentista, nehän olivat melkein kuin yhdestä suusta - kirjoita mistä tykkäät. Toki näin olen tehnyt ja aion jatkossakin. Koska leipätyökseni tuotan toisten määrittelemää ja tilaamaa sisältöä erilaisiin medioihin, haluan toki harrastuksen kohdalla kaiken olevan omaa, henkilökohtaista ja vapaaehtoista. Ammattiminä kuitenkin puskee väkisin läpi, kun alan pohtia millaista yhdistelmää eri aiheista yksi blogi kestää. Puutarhablogini kohdalla olen huomannut useamman blogin pitämisen hankalaksi, mutta silti haluan sen pitää erillään koska koen sen olevan omanlainen maailmansa.

Ehkä kuitenkin sisustaminen ja remontointi ovat eräänlaista käsityötä nekin ja sisältävät visuaalista perspektiiviä siinä määrin että sopinevat asustelemaan samassa blogissa. Ja perheenäiti kun olen, lapset ja perhe-elämä vilahtelee varmasti joka välissä. Ainoa asia jotan tietoisesti vältän vuodattamasta liittynee työhön ja ammattiin. Enimmäkseen kotona työtäni yrittäjänä tekevänä on muutenkin vaikea erottaa työ vapaa-ajasta, joten blogi saa pysyä työvapaana vyöhykkeenä.

Joku kommentoineista kyselikin mitä blogeja itse seuraan. Lupaan lähitulevaisuudessa koota blogilistan omista suosikeistani, sekin varmasti valottaa paljon sielunmaisemaani.

Silmukatin silmukkamerkit


Jep. En omista silmukkamerkkejä.
Mutta aina hätä keinot keksii. Toimivuudesta voidaan olla montaa mieltä...

sunnuntai 18. marraskuuta 2007

Messukrapula ja virallinen arvonta

Perjantaina omat, toisten ja universumin asiat tuli taas puhuttua ja puitua raiteilleen. Sain messuseuraa hyvästä ystävättärestä, jonka kera yleensä messuilemme ammattimme puitteissa mutta tällä kertaa pääsimme tuulettumaan ihan ilman työrasitteita. Olo oli illalla kotiutuessa väsynyt mutta onnellinen, ääni pulputtamisesta käheä ja lompakko kevyt. Messusaalis tuntui lauantaiaamun valjetessa valtavalta, vaikka melkein kaikki on etukäteen harkittuja ja suunniteltuja ostoksia. Jos olisin pieni lapsi, kieriskelisin näiden kanssa lattialla ja hihkuisin onnesta.


Onneksi tuossa lankavuoressa on myös messuilla kanssani olleen ystävättäreni tilaustyö, joten tiedän mihin upottaa puikot ensimmäiseksi. Hän löysi itselleen punaisen huopahatun ja siihen Priiman osastolta täydellisesti väreiltään sopivaa huivilankaa (Fusion). Minä lupasin neuloa huivin joululahjaksi, jotta sain nuokin langat puikoilleni. Nyt vain pitäisi päättää millainen huivista tulee.

Tänään aamulla selailin toisten "messuraportteja" ja huomasin että olen (ilmeisesti juoruamiseen keskittyneenä) missannut monta mielenkiintoista lankaosastoa vaikka kaikki mukamas kierrettiin.  Messutungoksessa olin tunnistavani ainakin Vilman, ehkä Jaanan (?). Myös Angorinan osaston huomasin. Näytteilleasettajissa oli mukana pari asiakastani ja yhteistyökumppania, joiden kanssa tietysti vaihdettiin kuulumisia. Myös Pirreä oli tarkoitus moikata kerrankin livenä, mutta missasin osaston kierroksella ja lopuksi en enää jaksanut kassien kanssa lähteä pikkuhallista etsimään. Virtuaalivilkutukset sinne kuitenkin!
Mutta sitten asiaan. Lauantai-aamuna vihdoin raapustin arvontaan osallistujien nimet paperilapuille, laput pipoon ja aamupalalle kokoontunut perhe toimi virallisina arvonnan valvojana. Esikoinen nosti voittajalapun ja siellä luki:


ONNEA ILU!
(Viralliset valvojat hieman epäilivät vilunkia, kun kävi ilmi että allekirjoittanut voitti itse Ilun arpajaisissa kesällä, mutta tarkistuksen jälkeen kaikki totesivat yksimielisesti arvonnan sujuneen täysin satunnaisen arpomisen mukaisesti.)
Pistäppä Ilu osoitteesi tännepäin...
Kiitän kovasti arpajaisiin osallistuneiden kommenteista. Palaan asiaan seuraavassa postauksessa...

maanantai 12. marraskuuta 2007

Synttäriarvonta


 
Kymmenvuotias poikani innostui viimetalvena äidin neulomisesta niin
että halusi myös opetella neulomaan. Tähän pariin tiukkaakin tiukempaan
neulottuun senttiin mahtuu intoa, tunteja, hikeä ja suuria suunnitelmia...

Toissa kesänä, joskus heinä-elokuussa eksyin erään ruokablogin kommenttilinkin kautta ensimmäisen kerran neuleblogiin. (Valitettavasti en enää muista ihan tarkkaan näitä kyseisiä blogeja.) Ja niin aukesi ihan uusi maailma ja imaisi hetkessä mukaansa. Syksy menikin blogistanian tarjontaan tutustuen, monia blogeja lueskelin oikein urakalla läpi ja samalla omat puikot viuhoivat.

15.11.2006 klo 22.11. julkaisin ensimmäisen oman postaukseni tässä osoitteessa ja kuluneen reilun vuoden aikana olen luultavasti neulonut enemmän kuin koko aiemmassa käsityöhistoriassani yhteensä.  Myös vastaanotto ja kommentointi on ollut todella kannustavaa, vaikka itse olenkin aika laiska kommentoimaan vastavuoroisesti. Kiitos inspiraatioista ja vinkeistä neuloville ja käsistään käteville kanssabloggaajille!

Nykyisin on omalle suosikkilistalle ilmestynyt höysteeksi myös useita lifestyle- ja sisustusblogeja. Omia postauksia rustaillessa jäänkin usein miettimään, pidänkö blogini tiukasti neule- ja käsityöaiheisena, vai antaisinko aiheen rönsytä enemmän. Mitä olet mieltä sinä joka täällä piipahdat? Entä haluaisitko tietää minusta tai blogin nykyiseen sisältöön liittyvästä jotain tarkemmin/enemmän? Myös muut kommentit ovat tervetulleita!

Julistankin täten blogini 1 v. synttäriarvonnan alkaneeksi.
Osallistua voi vastaamalla yllä esittämääni kysymykseen yhteystietonsa kera tämän postauksen kommenttilaatikkoon.
Osallistumisaikaa to 15.11. klo 22.11. asti. Arvonnan palkintona tuliaisia Kädentaidot-messuilta.
Edit: Voi hyvää päivää taas näiden kirjoitusvirheitteni kanssa...

perjantai 9. marraskuuta 2007

Kaurapuuroa ja porkkanaa

Viime viikot olen siivonnut kaappeja ja nurkkia ja häsännyt vauvan vaatteiden kimpussa hirmuisella vimmalla. Kuin ihmeenkaupalla jossain välissä on valmistunut jotain puikoiltakin.
Edellisviikon maanantaina ryntäsin hakemaan kaupasta sukkalankaa ja kun vaarin kaurapuuronväriset perussukat olivat valmiit huomasin olevani viikon verran etuajassa. Vaihdoin värit toisinpäin ja aloitin uudet ja nyt oma ukkokultanikin saa sukat. Ja vielä riitti lankaa vauvansukkiinkin. Isompiin haen vielä kaupasta lakupussit ja tummaa olutta piilotettavaksi sukanvarteen ennen paketointia. Isänpäivälahjuksia siis.


Perussukkia vaarille, miehelle ja vauvalleMalli: se oma perinteinen, toisissa saapaskantapää, toisissa tiimalasi
Koko: isoille ja pikkuruiselle
Lanka: Novitan Seitsemän Veljestä
Puikot: 4 bambut, vauvansukat 3,5
Muuta: Nelosen puikoista yksi on hukassa, joten neuloin neljällä puikolla. Ja niistäkin yhdestä kissa on pentuna järsinyt pään rikki. Vähän vekslaamista, mutta onnistuihan se näinkin. 

Tätä etanapipoa olen useasti katsellut Maarun Tikkunuottasilla-blogissa, mutta varsinaisen inspiksen toteutukseen asti Tiinalta kun hän teki tämän maahismyssyn. Tämä on just niin hauska kuin miltä se näyttääkin.


EtanapipoMalli: Maarun Etanapipa
Koko: 3-4 v
Lanka: liukuvärjätty hahtuva
Puikot: 6 puikot (? en enää muista ihan tarkkaan...)
Muuta: jonottaa ompelupöydällä vuoritettavaksi. Tyttären mielestä kutittaa. 
No sitten törmäsin hiljattain Novitan Karusellista neulottuun pipoon jossain blogissa, en vaan enää muista missä. Ja kun näytti jotenkin niin kivalta noi värit, ostin lankaa kerän vaikka en näistä nirskunnarskunlangoista erityisemmin perusta.


KarusellipipoMalli: sieltä hatusta taas, ihan summamutikassa
Koko: oma pää
Lanka: Novitan Karuselli
Puikot: 6 sukkikset ja kukkasiin 5 virkkukoukku

Päässä sata ideaa ja pesänrakennus tosiaan pahasti akuutti. Pari viikkoa on mennyt vauvanvaatetta pestessä ja silittäessä. Paria kirppariostosta lukuunottamatta mitään uusia hankintoja ei ole tehty ja silti vaatetta ja tarviketta on laatikkokaupalla ja riittäisi vaikka nelosille. Ainoastaan vaatekaappi/lipasto vauvanvaatteille ja pikkuruinen talvihaalari tarvitaan vielä.

Valtava vauvamasu alkaa olla jo aikamoinen hidaste, viikkoja täynnä nyt 33 tai jotain. (Laskettu aika on joulunpyhinä.) Pari viikkoa sitten kärvistelin tosi kipeän selän kanssa, pari päivää taisi mennä maatessa. Kun selkä parani, alkoivat harkkasupistelut ja taas pötköteltiin. Ja tällä viikolla taas ei mitään vaivoja. Lakkosynnytystä en uskalla edes vielä ajatella, oman kylän pieneen ja kotoiseen synnäriin ei lakon aikaan pääse, joka tuntuu ihan karmealta. Ties minne tästä lähdetään, uhkailivat ettei ruuhkan sattuessa edes puuduksia välttämättä saa... Mutta mitä näitä etukäteen murehtimaan, avoimin mielin vaan tulta päin.  :)

Mutta ennen synnäriä on vaikka mitä: huomenna ukkokulta lupasi kärrätä minut ja mahani Ikeaan (ihmeiden aika ei ole ohi!), Tampereen messut ensi viikolla ja monenlaista muutakin kissanristiäistä on lähiviikkoina tiedossa. Yrittäjänä minulla ei pahemmin ole vauvalomaa, joten töitäkin pitää tehdä, joulua laitella ja neuloakin aion jossain välissä. Että jotain pientä puuhaa tiedossa.