keskiviikko 16. tammikuuta 2008

Kolmiviikkoinen & Working Mother

Kiitos kiitos onnitteluista! Pieni, oma vauva on aina yhtä ihana. Oikeastaan tästä kaikesta osaa nauttia kerta kerralta enemmän. Voi kun joku keksisi miten tuon oman vauvan tuoksun saisi purkkiin säilöttyä, sitä voisi sitten joskus vuosien päästä nuuhkia ja saisin nämä hetket takaisin.
 
 
Koko perheen elämä on kääntynyt ihanasti sisäänpäin ja hengittää vauvan tahtiin. Kokonaiset kaksi viikkoa sain jopa minäkin vain olla ja nauttia vauvasta. Ilman mitään suorittamista, oltiin vaan koko perhe. Sikäli siis vauvan syntymä osui oivalliseen ajankohtaan, maltoin pysähtyä kuten moni muukin yrittäjä "lomalle".
 
Loppiaisen jälkeen tahti muuttuikin ihan toiseksi. Miehen hoitaessa vauvaa olen illat ja yöt tehnyt töitä, välillä käynyt vain imettämässä vauvan. Aamuyöstä olen ehtinyt nukkua muutaman tunnin ja senkin pätkissä syöttöjen mukaan. Aamulla kello soi seitsemältä, koululaisen laitan kouluun ja tytär viedään hoitoon yhdessä vauvan kera. Aamupäivällä juoksevien asioiden hoitoa jos vauva sattuu nukkumaan ja iltapäivällä (jos aikataulu antaa myöten) parin tunnin päikkärit vauvan kanssa.
Loppuviikosta olin aika väsynyt. Onneksi tällä viikolla töitä oli vain maanantaina ja loppuviikon saan huilia, siivota huushollia ja järjestää ristiäisiä. Vauva on onneksi *koputtaa puuta* terve, tyytyväinen ja hyvä uninen. Nukkuu kolmen tunnin pätkissä, yölläkin vain syödään välillä, käännetään kylkeä ja jatketaan unia.

Kuulostaa varmaan rankalta ja sitä onkin. Nelisen vuotta sitten tyttären syntyessä oli aivan samanlainen tilanne, joten olen osannut varautua tähän. Moni ihmettelee, miksi en pidä kunnon äitiyslomaa. Alani sattuu vain olemaan niin kilpailtu, että hellittää ei voi hetkeksikään. Tai toki voisi, mutta äitiysloman jälkeen saisin aloittaa alusta kaiken sen mitä olen viiden yrittäjävuoden aikana saanut rakennettua. Ja sijaistakin on aika vaikea luovaan työhön ottaa, eihän taidemaalarikaan maalauta taulujaan kenelläkään toisella vuosilomiensa aikana. :)

Joulun jälkeen olen kuitenkin saanut paljonkin aikaiseksi puikoilla, niistä bloggaaminen vain on jäänyt. Olen odottanut päivien valostuvan jotta saisin parempia kuvia, mutta eipä tuo sade ja ankeus tuosta näytä muuksi muuttuvan.

Joten otetaan pala kerrallaan. Ihan ensiksi täytyy esitellä mitä ihanaa Tiina lähetti minulle palkintona blogiarvonnastaan. Nämä ovat upeita, turhaan en odottanut paketin avaamisen kanssa jouluun asti. Pitkään mietin paikkaa näille sydännauhalle, se kun kävisi väreiltään ja kuosiltaan oikeastaan minne vain meillä. Se oikea paikka löytyi vieras-wc:stä.
 
 
Tiinalta myös tämä ihana neulatyyny. (Jonka saadessani hoksasin että enpä ole esitellyt omaa samalla tekniikalla ompelemaani. Palaan siis siihenkin myöhemmin.)

Tämäkin on kuvattu pikkuruisen vierasvessan hyllyllä. Siellä en neulatyynyä ole - toistaiseksi - tarvinnut, mutta sopi kuvauspaikaksi.
 
 
Puikoilla on parasta aikaa polvisukat itselleni. Ja jonossa hahtuvaa vaippahousuiksi ja tossuiksi. Neulomisvaje suorastaan pakottaa ranteita! Ompelukoneella odottaa läjä vaatetta lyhennettäväksi ja raidallinen trikoo haluaa vauvan ja tytön yöpaidoiksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti