keskiviikko 30. tammikuuta 2008

Sininen hetki

Se on niin tiukkaan iskostunut, että jos ei pidä herkeämättä varaansa käy kuin meillekin taas kävi. Poikavauvan mukana sininen livahtaa kotiin. Ei sillä että sinisessä mitään vikaa on, tykkään kyllä sinisestä, vaaleista sävyistä erityisesti. Viisitoista vuotta sitten minulla oli erityinen sininen kausi.


Mutta. Kaikki kymmenet onnittelukortit (yhtä lukuunottamatta!), vaatelahjat, pehmot, käärepaperit, servetit, kynttilät, pöytäliinat, kukat.. kaikki vaaleansinistä. Lahjaksi saadut ja itse hankitut. Leipomosta ristiäisiin tilattuihin suklaatäytekakkuihinkin oli isketty keskelle pienet vaaleansiniset tossut. Plääh.

 
Ruokailutilan suurelle pöydälle ostin ristiäisiin Marimekon Lumimarja-kangasta pöytäliinaksi, värit sopivat täydellisesti kodin muihin väreihin. Suurella, yli parimetrisellä pöydällä kuviokin pääsee oikeuksiinsa. Voi kun tätä saisi vahakankaana! Hankkisin sitä heti, pöytä kun on meillä ihan arkikäytössä ja lapsiperheessä näitä kangasliinoja saa aika ahkeraan pestä!
 
 
Sohvatyynyissä on jo pari vuotta ollut punaiset ja harmaat päälliset. Nyt piti saada uudet, ja kun en kangaskauppoihin viitsinyt vauvan kanssa lähteä, piti turvautua entisiin kangasvarastoihin. Vihertävä, polttoleikattu samettitafti (tai jotain sensuuntaista) löytyi työjutuista kulkeutuneista kangaspaloista ja tuon kukallisen ostin jokin aika sitten Eurokankaan palalaarista tunikaa varten. Rypistyy helposti tyynyissä, mutta on niin herkullinen kuosi, NAM.
 
 
Äidiltä sain viime tarvena paperinarusta solmitun valoryijyn ja nyt hän teki meille tälläisen paperinarupallon. Halkaisija noin 40 cm ja hieman sellainen kananmunan muotoinen. En enää viitsi ujuttaa siihen valosarjaa, juuri kun keräsin muutkin jouluvalot pois. Mutta jokin paikka tälle pitäisi keksiä. Löytyisiköhän muuta keinoa tai käyttötarkoitusta kuin ripustus? Pallo on sen verran kookas, että kovin pieneen tilaan se ei sovi.
Seuraavaksi äiti aikoo tehdä paperinarusta kaartioita. Tilasin häneltä heti sellaisen, miettimättä yhtään mihinkä taas senkin laitan.

sunnuntai 27. tammikuuta 2008

Sukkia ja nimiä

Koko viikko vierähti ristiäisten valmisteluihin. Jonain päivänä ulkona pilkottava aurinko innoitti tarttumaan kameraan ja nappaamaan pari kuvaa valmistuneista töistä. Itselleni sain aikaiseksi pitkät sukat, jotka ovatkin olleet jalassa valmistumisestaan lähtien aamusta iltaan. Ovat ekat "väärinpäin" neulomani. Taidankin jatkossa neuloa vallan sukat näinpäin. On ihan peppifiilis kun näillä hiihtelee kotosalla.
 
Omat PolvisukatMalli: oma, kärkialoituksella (kuten Kristel Ullassa opettaa)
Koko: oma eli 37
Lanka: Online Supersocke
Puikot: 3 bambusukkikset
 
Ja villavaippavauvalla on tietysti aina villasukat jalassa. Nämä Lanettin värit halusivat ihan välttämättä mukaan lankakaupasta. Paljoa ei näihin lankaa uponnut, joten mitähän kivaa näistä väreitä muuta keksisi?
 
 
Vauvan sukatMalli: oma perussukka tiimalasikantapäällä
Koko: vauva
Lanka: Lanett
Puikot: 2,5 bambusukkikset
 
Eilen lauantaina vauva siis sai nimen. Etunimi oli tiedossa jo ennen syntymää, mutta toisesta nimestä oli kädenvääntöä miehen kanssa, asia ratkesi vasta vartti ennen papin tuloa. Etunimi on ollut tosi suosittu vuoteen -59 asti, jonka jälkeen suosio romahti. Viime vuosina taas on näitä kaimoja alkanut ilmaantua. Toinen nimi on mieheni etunimi, hän itse ei sitä olisi halunnut!
 
Vauva kastettiin sukumme kastemekossa, jonka äitini on neulonut villalangasta vuonna -83. Tuolloin syntynyt pikkuveljeni kastettiin tässä mekossa ensimmäisenä. Sen jälkeen kaikki lähisuvun syntyneet vauvat, omat lapseni mukaanlukien ovat saaneet nimensä tässä mekossa.
Kovin on mekon luonnonvalkoinen väri kellastunut vuosien mittaan, mutta muuten hyvin säilynyt kuosissa.
 
 
Kiitos vielä kaikille You Make My Day-tunnustuksista. Itse haluan antaa tunnustuksen kaikille teille jotka jaksatte kommentoida niin minun kuin muidenkin kirjoituksia. Niiden ansiota on että tämäkin blogi päivittyy! Itse en viimeaikoina ole ehtinyt edes miettimään kommentointia, kaiken likenevä nettiaikani menee suosikkieni päivitysten lukemiseen.

keskiviikko 16. tammikuuta 2008

Kolmiviikkoinen & Working Mother

Kiitos kiitos onnitteluista! Pieni, oma vauva on aina yhtä ihana. Oikeastaan tästä kaikesta osaa nauttia kerta kerralta enemmän. Voi kun joku keksisi miten tuon oman vauvan tuoksun saisi purkkiin säilöttyä, sitä voisi sitten joskus vuosien päästä nuuhkia ja saisin nämä hetket takaisin.
 
 
Koko perheen elämä on kääntynyt ihanasti sisäänpäin ja hengittää vauvan tahtiin. Kokonaiset kaksi viikkoa sain jopa minäkin vain olla ja nauttia vauvasta. Ilman mitään suorittamista, oltiin vaan koko perhe. Sikäli siis vauvan syntymä osui oivalliseen ajankohtaan, maltoin pysähtyä kuten moni muukin yrittäjä "lomalle".
 
Loppiaisen jälkeen tahti muuttuikin ihan toiseksi. Miehen hoitaessa vauvaa olen illat ja yöt tehnyt töitä, välillä käynyt vain imettämässä vauvan. Aamuyöstä olen ehtinyt nukkua muutaman tunnin ja senkin pätkissä syöttöjen mukaan. Aamulla kello soi seitsemältä, koululaisen laitan kouluun ja tytär viedään hoitoon yhdessä vauvan kera. Aamupäivällä juoksevien asioiden hoitoa jos vauva sattuu nukkumaan ja iltapäivällä (jos aikataulu antaa myöten) parin tunnin päikkärit vauvan kanssa.
Loppuviikosta olin aika väsynyt. Onneksi tällä viikolla töitä oli vain maanantaina ja loppuviikon saan huilia, siivota huushollia ja järjestää ristiäisiä. Vauva on onneksi *koputtaa puuta* terve, tyytyväinen ja hyvä uninen. Nukkuu kolmen tunnin pätkissä, yölläkin vain syödään välillä, käännetään kylkeä ja jatketaan unia.

Kuulostaa varmaan rankalta ja sitä onkin. Nelisen vuotta sitten tyttären syntyessä oli aivan samanlainen tilanne, joten olen osannut varautua tähän. Moni ihmettelee, miksi en pidä kunnon äitiyslomaa. Alani sattuu vain olemaan niin kilpailtu, että hellittää ei voi hetkeksikään. Tai toki voisi, mutta äitiysloman jälkeen saisin aloittaa alusta kaiken sen mitä olen viiden yrittäjävuoden aikana saanut rakennettua. Ja sijaistakin on aika vaikea luovaan työhön ottaa, eihän taidemaalarikaan maalauta taulujaan kenelläkään toisella vuosilomiensa aikana. :)

Joulun jälkeen olen kuitenkin saanut paljonkin aikaiseksi puikoilla, niistä bloggaaminen vain on jäänyt. Olen odottanut päivien valostuvan jotta saisin parempia kuvia, mutta eipä tuo sade ja ankeus tuosta näytä muuksi muuttuvan.

Joten otetaan pala kerrallaan. Ihan ensiksi täytyy esitellä mitä ihanaa Tiina lähetti minulle palkintona blogiarvonnastaan. Nämä ovat upeita, turhaan en odottanut paketin avaamisen kanssa jouluun asti. Pitkään mietin paikkaa näille sydännauhalle, se kun kävisi väreiltään ja kuosiltaan oikeastaan minne vain meillä. Se oikea paikka löytyi vieras-wc:stä.
 
 
Tiinalta myös tämä ihana neulatyyny. (Jonka saadessani hoksasin että enpä ole esitellyt omaa samalla tekniikalla ompelemaani. Palaan siis siihenkin myöhemmin.)

Tämäkin on kuvattu pikkuruisen vierasvessan hyllyllä. Siellä en neulatyynyä ole - toistaiseksi - tarvinnut, mutta sopi kuvauspaikaksi.
 
 
Puikoilla on parasta aikaa polvisukat itselleni. Ja jonossa hahtuvaa vaippahousuiksi ja tossuiksi. Neulomisvaje suorastaan pakottaa ranteita! Ompelukoneella odottaa läjä vaatetta lyhennettäväksi ja raidallinen trikoo haluaa vauvan ja tytön yöpaidoiksi.