tiistai 29. heinäkuuta 2008

Päivänä kesäisenä

Niin paljon mahtuu päivään kesäiseen. Kuten kiertelyä kirpparilla. Vilenin Sulo pääsi kampittamaan pätkärääkätyn Fiesta-pussillisen kohdalla vaikka värit oli niiiiiin kasarit. Kun käyttää teininä tuon värisiä vaatteita, ei niihin enää oikein keski-iän kynnyksella osaa suhtautua vakavasti.
No lanka-addikti keksii kyllä selitykset. 12 kerää melkein ilmaiseksi, eihän niitä voinut sinne jättää. Ja kun ihan pikkuisen vaan ostaa kaveriksi esim. valkoista Samosta, siitähän virkkaa vaikka jonkin kivan pikku torkkupeiton. Vaikka sillai vasemmalla kädellä muiden neuleiden välissä. Itsepetos ei haiskahda edes siinä vaiheessa kun raahaa toista kiloa sitä valkoista ja pari muutakin väriä Samosta mieheltä salaa kellarin kätköihin.

 
Ikuisuusprojekti siis jo syntyessään.
 
 
Oikealla kädellä neulotaan tätä. Ei taida hirveesti esittelyjä kaivata, sen verran on ahkeraan blogistaniassa näitä viime viikon esitelty. Vielä pikkuisen helmaa ja hihat. Pitäis varmaan jo pikkuhiljaa päättää mikä pituus olisi hyvä...
 
 
Ja välipalana Primaveraa ProNaturasta, joka yllätti raidoillaan. Se väri näytti niin tasaisen harmoniselta kerällä! Oli ihan pakko saada sukat puikolle että pääsin testaamaan uusia KnitPicksejäni. On ne ihanat, haisevat vain alkuun karmealle.
 
Vaikka varsinaiset kesälomat onkin jo ohi, lasten lomat ja kotona olo jatkaa lempeitä kesätunnelmia. Kun vauva on päikkäreillä, en säntääkään töiden pariin vaan plärään blogeja ja ryystän kahvia. Tytär vieressä askartelee omiaan ja syö mun mansikkaviineristä mansikat.
 
 
Mutta ollaan me väliin ahkeranakin. Pihalta on korjattu jo satoakin ja helteellä on mukava pyykätä ulkona.
 
Viime lauantaina neuloimme taas, pienellä mutta mukavalla porukalla. Uusin neulojatuttavuus löytyikin ihan naapurista, terveiset T:lle! Ja kiitos postista, kyllä nyt alkoi lankamatka houkutella. Kunhan tuo tissitakiainen vieroittaa itse itsensä, tämä äiti tilaa lohdukkeeksi itselleen liput lankamatkalle.
 
Ihania, lämpöisiä kesäpäiviä lisää meille kaikille!
 

Heinätöistä sadonkorjuuseen

Nurmikko oli yli kuukauden ajamatta puunkatoprokkiksen takia ja sen olisi melkein jo voinut pistää seipäälle. Mutta nyt se on sentään siistitty ja piha näyttää taas ihan inhimilliseltä.
Viime viikolla salaatit alkoivat jo nahistua, rukola oli kukkinut jo aikapäiviä. Nyppäsin ylimääräiset pois ja kylvin uutta. Salaattia tuli kottikärryllinen kompostiin kärrättäväksi, harmi kun ei ollut kaneja tms. lähistöllä!

Ekaa satoa korjasin tänään. Laitoin tilliä kuivumaan nippuina. Minulla on kuivurikin, mutta huomenna ajattelin lyödä sinne persiljat. Ja nuo niput ovat niin ihanat ja tuoksuvat keittiössä, että kuivukoot noin.
Myös laventelista tuli pieni nippu. Sille oli etuoikeutettu paikka verhovaijerissa, keväällä hankituissa keittiönverhoissa kun on myös laventeliniput!
Hankin kameraani juuri uuden macro-objektiivin ja hetihän sitä piti kukkiviin kokeilla.
Kerrottu amppelipetunia (itsekasvatetut)
Ruusuja
Tammikuussa ristiäisiin hankittu vaaleansininen hortensia kuivahti keväällä pahasti ja leikkasin sen ihan alas. Nyt se on versonut purkin täyteen versoja ja nuppujakin! Yksi kukka vain kuitenkin auki, jotenkin hauskan erilainen. Itse en heti tunnistaisi hortensiaksi. :)
Maanantaina käväisin Tampereella työasioissa ja Stockmannin edessä myyntiin naapurikylässä kasvatettuja auringonkukkia. Pakkohan siitä oli kimppu napata.
(Tampereella muuten on just menossa Kukkaisviikot.)

torstai 17. heinäkuuta 2008

Kuvasta


Eipä ole tälläkään suutarilla ollut kenkiä aiemmin, mutta nyt on. Vihdoin löysin itselleni sopivan käyttäjäkuvan, laitoin saman Bloggeriin ja Ravelryynkin.
Lainasin taannoin mummultani läjän albumeita, joista olen teettänyt itselleni läjän tärkeitä kuvia, muistoja lapsuudesta. Ja löysin tuon kuvan jossa virkkaan aika vaudikkaan oloisesti. Kuvan taustalla näkyy rakenteilla oleva kotitalon kylpyhuone ja siitä päättelin olevani tuossa kuvassa 4 tai 5 vuotias.

Rehottava heinäkuu

Juu, hengissä ollaan mutta pihasta en niin mene takuuseen. Pitänee tänne yrittää jotain raapustaa muistiin vaikka pahemmin ei pihamaalla olla päästy hommailemaan. Kävijälaskuri raksuttaa joten kai täällä joku käy kurkistelemassakin hiljaisuudesta huolimatta. Tässä postauksessa kuvia viimeviikolta.
Kaikkia kylvöjäkään ei tullut laitettua muistiin, mutta ne perinteiset, samettiruusut, krassit ja kesäkurpitsat yms. kylvettiin ainakin. Kesäkuun puolessa välissä kaadoimme tontiltamme toistakymmentä suurta koivua. Se oli minulle kova pala, mutta oli pakko päättää mitä pihalla kasvaa, pelkkiä koivuja vai jotain muuta. Valitsimme jälkimmäisen.
Suhtaudun vanhoihin puihin tunteella. Koska ne ovat minua vanhempia, minulla jotenkin ei ole kanttia mennä koskemaan niihin kuin erityisen painavasta syystä. Surutyötä olen tehnyt tälläisessä näkymässä. Koko piha täynnä kantoja ja näitä risukasoja. Saunannurkalla muistona halkokasat.
Pionit lohduttavat, pari kukkii vieläkin
Ruusutkin kukkivat, mutta kuka perhana järsi nuo pitsilehdet? Söi samalla yleensä ruusuja kiusaavat kirvat, eipä ole tarvinnut ruiskuttaa tänä kesänä.
Verannan seínustalla rehottaa edelliskesän tapaan tomaattia kahdessa laatikossa. Tänä vuonna kirsikkatomaattia ja jotain tavallista isoa punaista.
Peikonkakkara on kesän kokeilukesäkukka ja kivalta näyttää. Täynnä nuppuja
Omenapuut ovat aivan täynnä pieniä omenanraakileita. Ja ainakin vielä ei näy mitään tuholaisia tms. Eli valtava sato tulossa. Olisi ehdittävä harventamaan etteivät ihan repeä painosta jo nyt. Saatikka sitten kun noista paisuvat ja vielä ainakin triplaavat kokonsa... Ainoa joka huilaa on vaaleakuulas. Se teki viime kesänä valtavan sadon ja nyt vain pari hassua omenaa siellä täällä.
Mies sentään ehti nikkaroida minulle uudet kasvimaat, tuollaiset lautakehikot joille kaivettiin nurmikolle "kolot". Kuten huomaatte, nurtsia ei ole reiluun kuukauteen ajettu. Nurtsille ei pääse leikkurilla ennenkuin kaikki puidenkaatorisut on siivottu.
Kasvikehikot r-e-h-o-t-t-a-a. Ei ole mikään tainnut minulla täällä kasvaa kuin nämä tässä. Salaatit pitäis kääntää pois ja laittaa uusi satsi tulemaan. Pitääks muuten pavut tukea jotenkin? Eivät ole ennen edes itäneet, joten ei pahemmin kokemusta.
Samat kehikot toukokuussa näyttivät tältä, tytär papujen kylvöhommissa.
Yrttimaalla jotain hajakylvöjä ja ylimääräisiä kesäkurpitsoja ja persiljoita. Uutena tulokkaana monivuotisiin on taustalla pinnistelevä punahattu. Maa on aika köyhää täällä, voi kun kuitenkin lähtisi ja talvehtisi.
Kesän yllättäjä on jo toistamiseen laventeli. Yksivuotiseksi ostamani ja pikkuruisessa ruukussa yrttimaan kulmaan tökättynä vain sinnikkäästi herää ja nyt jopa kukkii! Taustalla lipstikka.
Herukkatarhassa olleet 3 punaherukkaa olivat aika vanhoja, valtavia ja rainaisia. Huhtikuun alussa sain inspiksen ja sahasin puskat maantasalle. Johan rehottaa sielläkin. Kuvassa näkyy myös hakekasat, jotka mies silppusi herukkapuskien viereen. Enää tarttis kitkeä ja lappaa hake paikoilleen katteeksi puskien juurille. Samaa haketta näkyy myös tuossa edellisessä kuvassa, levitin sitä yrttimaallekin monivuotisille.
Pistäkääs kommenttia te jotka täällä piipahdatte. Jospa innostuisin siitä päivittämään hieman useammin. :)

torstai 10. heinäkuuta 2008

Silkkisukilla sipsutellen

Nämäkin vihdoin valmistuivat. On testattukin jo, tyylikkäästi tarkenee näillä suomen suvessa. :)
 
 
Froot Loop-sukatMalli: Froot Loop
Lanka: Ilun värjäämä villasilkkibambu-sukkalanka, väri "Penelope"
Määrää en tiedä kun vauva söi vyötteen, mutta yhdestä vyyhdistä jäi vähän.
Puikot: 2 metallisukkikset
Muuta: Varsi lyhempi kuin ohjeessa. Aavistuksen löperöä toi lanka, ei ainakaan mulla toiminut ihan heti. Froot Loop oli kolmas ohje johon lankaa kokeilin ja lopulta neuloin. Toiseen (!) sukkaan tuli vähän läiskää ja "raidoista" jotenkin erilaiset. Mutta värit on namit!

Lauantaina neulotaan taas yhdessä, täällä lisää infoa! Toivottavasti nähdään taas uusia kasvoja mukana, tervetuloa!

maanantai 7. heinäkuuta 2008

Mummulle

Kesälomareissu on enää onnellinen muisto. Reissun kohokohtana juhlittiin lähisuvun voimin 80-vuotiasta äidinäitiäni. Virkeä mummuni jaksaa paukuttaa mattoja kangaspuilla ja neuloa sukkaa putkeen käsittämättömällä tarmolla. Koska mummu on pitänyt minut ikäni sukissa ja matoissa, oli vuoroni neuloa mummulle jotain pehmeää ja lämpöistä. Kaurapuurosta tuli siis alpakkainen Minttumaari.
Ennen paketointia keekoilin huivin kanssa peilaten ja totesin että kyllä kelpaisi itsellenikin. Varsinkin koleassa kesäillassa huivi tosiaan olisi ollut tarpeen. Kuvissa mummun minttumaaria mallaa tyttärentyttärentytär, mummun kaima. Ja kuvauspaikkana on mummun tyttären eli tytön mummun kuisti...
 
 
Minttumaari-huiviMalli: Ullan MinttumaariLanka: TeeTeen Alpakka, n. 155g
Puikot: 3,5 pyöröt
Muuta: leveys pingotettuna n. 150 cm ja korkeus keskeltä n. 75 cm. "Ruutuja" korkeussuunnassa 34 kpl.
Alpakkaa en ennen ole muistaakseni neulonutkaan ja nyt sitten onkin pussitolkulla. Poikettiin näet etelä-pohjanmaan kautta savoon. Voi sitä taivastelun ja mätkätyksen määrää kun esikoispojalle selvisi että poikettiin reitiltä parisataa kilometriä mutsin lankaostosten takia...
 
 
Jep. Kyllä kannatti poiketa. Satuin olemaan perheineni osan aikaa ainoa asiakas ja saimme oikein mukavaa ja asiantuntevaa palvelua. Menen varmasti uudelleen, jahka talous toipuu tästä reissusta.
Mukaan lähti mm. Dropsin Alpacaa ja Silke Alpacaa, Fabelin sukkalankoja, Trekkingin sukkalankoja, Stepiä, Loftia...