maanantai 18. toukokuuta 2009

Neulojan kevätkiireet

on kyllä taas olleet jotain ihan muuta kuin neuleita tai käsitöitä ylipäätään. Pihaa on myllätty ja käännetty taas aamusta iltaan, naama on palanut jo monesti ja selkä huutaa armoa..

Mutta ihan vaan saadakseni tänne merkinnän että olen elossa, pistelin äsken napit jo aikoja sitten valmistuneeseen Amelieheni.
Ameliamalli: Amelia by Laura Chau (Ravelry-linkki)
Koko: L, hieman lyhennettynä
Lanka: Sandnes Garn Smart, yht 476g
Puikot: 4 ja 4,5
Outoa: tuosta alareunasta tuli kummallinen lörppö. Minkä ihmeen takia ohjeessa nuo ainaoikea pitää tehdä paksummilla puikoilla? Tällä kertaa ois pitänyt uskoa omaa aavistustaan..

No jaa. Mitäs tästä nyt sanois. Kuin että vaikka malli ja ohje olivat oikein hyviä ja kauniita ei se minusta (tälläkään kertaa) tehnyt hoikkaa, pitkää, nuorta ja kaunista. Siksi ette näe tätä mun päällä täällä, livenä ehkä voin vilauttaa. Alareunan lisäksi kaulus ei oikein tiedä oisko hauki vai kala. Toinen menee ok kuten mallissa ja toinen luikertelee jonnekkin sinne päin. Tulipa taas todistettua että se suunnattomasti inhoamani silmukoiden poimiminen on edelleen syvältä.
Smart sen sijaan oli oikein mukavaa neulottavaa. Näpäkkä peruslanka vaikka mihin.
No se siitä. Viime postauksessa innoissani aloitin Springtime Swirlia ja senhän oli tarkoitus olla The Matkaneule. Piipahdettiin ukkokullan kanssa vapun tienoolla Itävallassa ja tämä meidän sporttisempi puolisko kipaisi siellä vuoristomaratonin. Minä olin kartanlukijana (autoillessa, en juoksussa!) sekä maistelin viinilistaa läpi eestaas, viinialueella kun reissattiin. Kovin montaa silmukkaa ei siellä tullutkaan neulottua joka näin jälkikäteen ajateltuna taisi olla ihan hyvä juttu. Eipä tarvinnut purkaa kotona pikku hiprakassa neuloskeltuja kerroksia.
Yhden lankakaupan bongasin Grazissa, mutta kovin olivat äkkivilaisulla keinokuitusekoitteisia ja pätkärääkättyjä. Sinne jäivät.
Näytänpä vielä yhden ompeluksen, tai oikeastaan tuunauksen. Ostin kirpparilta parilla eurolla Novitan pitkän violetin trikooyöpaidan jonka etumusta koristi timanttisilmäinen kissakuva. Isäntä katsoi minua hieman pitkään ja hiljaa kun sitä kotona innoissani esittelin - kuva ei todellakaan ollut minun tyyliseni.
Mutta ajatus tulevasta oli kirkas jo kirpparin kassalla, aplikoin liimaharson avulla kissan piiloon parin trikookukkasen alle. Oranssiraitainen kangas on jostain tytön vanhasta rispaantuneesta t-paidasta ja ruskea joku jämätilkku. Reunaan ompelin vain yhden tavallisen suoran tikin ja hienosti on pysynyt rispaantumatta (vaikka se oli kyllä tarkoitus) jo usean pesun.
Yöpaidan helma pitenee, mummoikä lähenee? ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti