tiistai 26. toukokuuta 2009

Piha pistää parastaan


Meidän pihalla on vuoden paras kukoistus, suurin osa kukista on juuri kukassa tai aloittelee kukintaansa.
Tyttären kanssa istuteltiin viime syksynä kolme suurta pussillista erilaisia vaaleanpunaisia tulpaaneja.

Osa niistä ilahduttaa työhuoneen ikkunan edessä, näen ne ikkunan takana kun nostan katseeni näytöltä. Keskellä sammalleimu aloittelee myös kukintaansa.


Amppelit on koottu, kaikki omista taimista. Kovin ovat vielä ruipeloita mutta petuniakin jo puskee ensimmäisiä kukkiaan.

Kävin ensimmäistä kertaa kylän toisella laidalla sijaitsevalla puutarhalla ja mukaan tarttui mm. tätä laukkaneilikkaa. Uusi tuttavuus, tosi pirteä. Pääsi paraatipenkkiin portaiden viereen ruusujen ja kärhöjen seuraan.

Viimeisen viikon olen ahertanut tätä. Vielä viikko sitten siinä oli vain vanha, suuri ja harvaoksainen alppiruusu. Maa on köyhää ja tiukkaa metsänpohjaa ja metsä onkin tuossa heti takana parin metrin päässä. Kaivoin maata pois, rajasin penkin vanhoilla tiilillä ja istutin rodon kaveriksi havuryhmän. Tarjoustuijia sekä laakasinikataja sekä tänä keväänä siemenistä kasvatetut patjarikot. Tänne muuttavat vielä vierestä penkkiremontin ajaksi vuorenkilvet, niille kun ei oikein ole muuta paikkaa. Myöhemmin tähän penkkiin on tarkoitus keräillä erilaisia matalia havukasveja. Penkin vasemmalla puolella on hiekkalaatikko ja oikealle puolelle rakennetaan leikkimökki.

Kauneimman omenapuumme alla on pieni kukkapenkki jossa on kasvanut alppikärhö ja akileijoja. Alppikärhön muutin viime kesänä muualle, sekun meinasi valloittaa koko omenapuun.. Tähän istutin akileijan viereen myskimalvat sekä palavanrakkauden. (Joka ei värinsä puolesta tähän sovi mutta siirrän sen myöhemmin jonnekin muualle.)

Akileijaa piti kaivaa pois aikalailla äsken mainittujen tieltä, purkitin niitäkin halukkaita varten.

Omenapuut ovat täynnä popcorneja, ne avautuvat loppuviikoksi. Puutarha on silloin kauneimmillaan. :)
Äitienpäivälahjaksi toivomani kirsikkapuut sain kuin sainkin multapussien kera pari päivää myöhässä ja ne on jo istutettukin. Lajike on Latvian matala.
Eikä ihmeiden aika olekaan ohi! Kahdeksan vuoden hartaan odotuksen jälkeen vuonna 2001 äitienpäivälahjaksi saamani Sinikka-luumupuussa on 5 nuppua!!! Luumuressukka on kokenut vuosien varrella kovia, puput ovat pistelleet sen suihinsa monena keväänä. Kun se sai ympärille tukevan aitarakennelman, siitä kasvoi reipas pensas. Kunnes viime keväänä se sai metsurilta koivun niskaansa ja yksi sen kolmesta päähaarasta katkesi. Nyt se on muotopuoli ressukka, mutta sitkeää lajia. :)
Olen nähnyt toukokuun aikana useaan otteeseen omalla ja naapurin pihalla kengurun kokoisen rusakon. Se on niin valtava etten uskaltaisi edes mennä sitä hätyyttelemään. Olen ihan varma että se pistelee uudet kirsikkanikin suihinsa kun vaan ne huomaa. Suojaverkot on tilauksessa..

Vedin vanhat herukkapensaamme viime keväänä aivan matalaksi, mustia riivaa äkämäpunkki ja punaiset olivat muuten vaan uudistuksen tarpeessa. On niissä äkämiä vieläkin, mutta ne vähäiset oli helppo kerätä pois. Nyt pensaat ovat oikein elinvoimaisia, puskevat kompostin voimalla uutta versoa ja juuri kukkivat mustat ovat täynnä kukkia!

Keskellä pihaa kivipenkereen päällä kukkii myös villi mustikka, puskat täynnä kukkia. Nyt kun vaan ei tulisi yöpakkasia niin lapsilla olisi taas loppukesästä mustikkapaikka parhaalla paikalla!
Toissa viikonloppuna, 16.-17.5. kylvin kasvimaalle rukolat, salaatit, pinaatit, kelta- ja punasipulit. Yrttimaalle kylvin kirvelin, kurkkuyrtin, tilliä sekä kehäkukkaa.
Suuriin piharuukkuihin olen istuttanut jo kesäkukat, itsekasvatetut pelargoniat ja lobeliat. Myös kelloköynnös ja samettikukat ovat portaiden vieruspenkissä, väliin kyvin kirjokakkaraa.
Varmaan olen jotain muutakin puuhannut, kun vaan muistais näitä.. ainakin useita istutuskuoppia olen kaivellut tuliterällä Fiskarsin pistolapiollani. Jota muuten suosittelen lämpimästi, sillä on ilo kaivaa! :)

keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Yllättäen

Ihan yllättäen neulotutti eilen niin että sain valmiiksi nämä jo maaliskuulta puikoilla olleet sukat.
Oli tarvetta ohuille, lyhytvartisille ja istuville sukille. Minulle tyypilliseen tapaan loin silmukat ja aloin neuloa. Ja tämmöset tuli. Tiimalasikantapäähän tein taakse joustinkuvion, kokeillaan istuisko sukka paremmin nyt mun paksuun ja lyhkäseen nilkkaani.
Eikä tässä kaikki. Tein muistiinpanoja! Ja sain toisen suunnilleen samanlaisen sukan aikaiseksi. Jos ei liian tarkkaan katsota..
Omat sukatMalli: oma, kantapäähän keksityllä joustimella
Koko: 37
Lanka: Ilun villamohairbambu-sukkalanka, yht 48g
Langan vaihdoin Pirjo K:lta, oma vastaava Titityyn klubilankani kun oli turhan hempeää ja vaaleaa minun makuuni. Tästä väristä tykkään!
Puikot: 2,5 knitpiks-sukkikset
Fiilis: Ainakin nyt alkuun napakat ja omantuntuiset. Ovat nyt käytössä, katsotaan miten pelittää
Olen ihan kyllästynyt ohuisiin, bambuisiin ja hetikohta puhkikuluviin sukkiin, oiskohan nämä nyt viimeiset sitä laatua. Viime talven aikana meni kolmet sukat käyttökelvottomiksi ja niiden neulomiseen kulunut aika ja vaiva kyllä harmittaa.
Kuvassa viime aikoina lankalaatikkooni muuttaneita sukkalankoja, ostettuja (sukkalankaklubi), vaihdettuja, saatuja (voitettuja :)) ja värjättyjä.. aika vihreäpainotteisia, huomaan. Ja kaikista olis tarjoitus neuloa itselle sukkia. Nyt vaan pitäisi päättää mitä näistä neuloisin seuraavaksi.

maanantai 18. toukokuuta 2009

Neulojan kevätkiireet

on kyllä taas olleet jotain ihan muuta kuin neuleita tai käsitöitä ylipäätään. Pihaa on myllätty ja käännetty taas aamusta iltaan, naama on palanut jo monesti ja selkä huutaa armoa..

Mutta ihan vaan saadakseni tänne merkinnän että olen elossa, pistelin äsken napit jo aikoja sitten valmistuneeseen Amelieheni.
Ameliamalli: Amelia by Laura Chau (Ravelry-linkki)
Koko: L, hieman lyhennettynä
Lanka: Sandnes Garn Smart, yht 476g
Puikot: 4 ja 4,5
Outoa: tuosta alareunasta tuli kummallinen lörppö. Minkä ihmeen takia ohjeessa nuo ainaoikea pitää tehdä paksummilla puikoilla? Tällä kertaa ois pitänyt uskoa omaa aavistustaan..

No jaa. Mitäs tästä nyt sanois. Kuin että vaikka malli ja ohje olivat oikein hyviä ja kauniita ei se minusta (tälläkään kertaa) tehnyt hoikkaa, pitkää, nuorta ja kaunista. Siksi ette näe tätä mun päällä täällä, livenä ehkä voin vilauttaa. Alareunan lisäksi kaulus ei oikein tiedä oisko hauki vai kala. Toinen menee ok kuten mallissa ja toinen luikertelee jonnekkin sinne päin. Tulipa taas todistettua että se suunnattomasti inhoamani silmukoiden poimiminen on edelleen syvältä.
Smart sen sijaan oli oikein mukavaa neulottavaa. Näpäkkä peruslanka vaikka mihin.
No se siitä. Viime postauksessa innoissani aloitin Springtime Swirlia ja senhän oli tarkoitus olla The Matkaneule. Piipahdettiin ukkokullan kanssa vapun tienoolla Itävallassa ja tämä meidän sporttisempi puolisko kipaisi siellä vuoristomaratonin. Minä olin kartanlukijana (autoillessa, en juoksussa!) sekä maistelin viinilistaa läpi eestaas, viinialueella kun reissattiin. Kovin montaa silmukkaa ei siellä tullutkaan neulottua joka näin jälkikäteen ajateltuna taisi olla ihan hyvä juttu. Eipä tarvinnut purkaa kotona pikku hiprakassa neuloskeltuja kerroksia.
Yhden lankakaupan bongasin Grazissa, mutta kovin olivat äkkivilaisulla keinokuitusekoitteisia ja pätkärääkättyjä. Sinne jäivät.
Näytänpä vielä yhden ompeluksen, tai oikeastaan tuunauksen. Ostin kirpparilta parilla eurolla Novitan pitkän violetin trikooyöpaidan jonka etumusta koristi timanttisilmäinen kissakuva. Isäntä katsoi minua hieman pitkään ja hiljaa kun sitä kotona innoissani esittelin - kuva ei todellakaan ollut minun tyyliseni.
Mutta ajatus tulevasta oli kirkas jo kirpparin kassalla, aplikoin liimaharson avulla kissan piiloon parin trikookukkasen alle. Oranssiraitainen kangas on jostain tytön vanhasta rispaantuneesta t-paidasta ja ruskea joku jämätilkku. Reunaan ompelin vain yhden tavallisen suoran tikin ja hienosti on pysynyt rispaantumatta (vaikka se oli kyllä tarkoitus) jo usean pesun.
Yöpaidan helma pitenee, mummoikä lähenee? ;)

torstai 14. toukokuuta 2009

Viidakosta päivää

Taimisto on ottanut askeleen kohti kesää ja muuttanut maanantaina 11.5. kuistille. Samalla päätin ottaa lukua purkeista ja oikein laskea missä mennään. Kaikkia käänteitä kun ei tännekään muista laittaa ylös. Saatikka että itse muistaisin.. just pari päivää sitten tarkistin että kylvinkö ollenkaan pelargoneja siemenestä vai oliko nuo kaikki taimet pistokkaita. Onneksi siitäkin on täällä merkintä että Appleblossomeitahan ne!
Nuppuja purkit pullollaan mutta lobelia ehti ekana avaamaan kevään ensimmäisen kukkansa. Punaista en ole ennen kokeillutkaan.
Viidakosta siis löytyy:
5 pelargoniaa vanhoista pistokkaina, jotain tavista vaaleanpunaista (?)
4 keijunmekkoa !
8 "appleblossom"-pelargoniaa !
10 persiljaa
7 lobeliaa
6 myskimalvaa
6 palavarakkautta
8 Tamina-tomaattia (luvattu tutuille 4 kpl) !
7 Sungold-kirsikkatomaattia (luvattu tutuille 3 kpl) !
6 petuniaa
6 ruusulisaa
3 paprikaa !
6 kelloköynnostä
6 patjarikkoa
30 samettiruusua, vanhoja pussinjämiä, lajikkeet mitä sattuu
6 peikonkakkaraa !
* 2 ruusupapua
* 10 auringonkukkaa
15 idänunikkoa
* 4 vihreää kesäkurpitsaa
* 3 keltaista kesäkurpitsaa
* 10 valkoista köynnöskrassia
* 10 mustaa pensaskrassia
14 yrtti-iisoa
* = kylvetty parin viimeisen päivän aikana
! = jonottaa koulintaan
Äitienpäivä kuluikin rattoisasti yrttimaata kääntäen. Se onkin pari kesää saanut olla luonnontilassa, vain kasvualustat olen yksivuotisille kevyesti mukannut. Nyt kuorin käytäviltä kerroksen maata pois ja sinne on tarkoitus laitta pari pussillista kuoriketta.
Suurin muutos yrttitarhaan tuli kuitenkin pienestä aidanteesta, jonka askartelin valmiista pajuaidasta. Sahattiin 5 metriä ja metrin korkuinen aita kolmeen osaan eli saatiin 15 metriä 33 cm korkeaa aitaa. Isäntä veisteli puiset tolpat ja kiinnitin niihin aidanpätkät "luonnonmukaisesti" niinellä. Aita ei kestä juurikaan koskettelua ja varsinkin kuopus menee läpi siitä kuin veitsi voista :), mutta hauskan näköinen siitä tuli.
Hieman jäi mitta vajaaksi siten että "takareunaankin" jouduttiin jättämään aukko. Sinne sopisi vaikka jokin pieni patsas yrttimaata vartioimaan, vaikka sellaisista en oikein muuten kauheasti välitäkkään.
Piirsin tuollaisen hahmotelman yrttimaasta, valokuvista on vaikea hahmottaa sen muotoa. Mustalla merkitty monivuotiset yrtit (jännityksellä odotetaan vielä monen elonmerkkejä), punaisella yksivuotiset sekä pari uutta, hankitalistalla olevaa monivuotista köynnöstä sinisellä. Vielä kun jostain saisin pari heinäseivästä portinpieliksi...
Iloa on ollut myös autonperäkärryllisestä "luomua" hevosenkakkaa! Se järjestyi kuulumani luomuruokapiirin kautta ja nyt tätä aarretta olen käännellyt vähän joka penkkiin. Kuinka voikin olla suurta iloa moisesta moskasta!!!
Luomupiiriläisten kanssa on suunniteltu alkukesään perennan- ja taimienvaihtotapaamista, joten purkitin yrttimaalta talteen pari mäkimeiramia.
Äitienpäivään toi iloa ja aurinkoa myös lahjana saamani runkohortensia. (Toivomani multasäkit ja kirsikkapuu jäivät kiinniolleeseen myymälään, mutta saahan ne sieltä toistekkin.) Kiitos mussukoille!
Kukassa ovat parhaillaan pihan paahteisimpien penkkien narsissit ja helmihyasintit. Voi melkein kuulla kuinka ne läähättävät keskipäivän kuumuudessa.
Näitä sanon skilloiksi, vaikkeivat niitä mielestäni ole. Kukinta vetelee viimeisiään, on karannut vuosien mittaan kukkapenkista nurmikolle.
Mallu, kyselit siitä tomaattien mullasta. Siemenet kylvin (kuten kaikki muutkin) Biolanin kylvömultaan. Isompaan astiaan kouliessa sitten kerta kerralla vahvempaa tavaraa, lannoitettua turvetta ja kanankakkaakin jossain vaiheessa purkin pohjamultaan.